Minäkin kärsin välillä unettomuudesta. Kärsin, vaikka olen terveystieteilijä ja tiedän, kuinka tärkeää uni meille jokaiselle on. Silti unettomuus hiipii osaksi elämääni etenkin kaikista stressaavimpina aikoina.
Minulla on ollut ajoittaisia uniongelmia niin kauan kuin muistan. Jo lapsena minua valvottivat erilaiset asiat ja saatoin herätä yöllä kulkemaan pimeässä talossa vailla tolkkua. Olen myös nukkuessani ollut todella levoton; liikkunut, puhunut ja puuhannut kaikkea. Muistan esimerkiksi, kun kerran aloin isäni luona katsoa vhs-elokuvaa unissani...
Yllä kuvattu tilanne oli arkipäivää minulle useiden vuosien ajan. Nykyään kun nukun paljon paremmin, ihmettelen lähinnä sitä, kuinka onnekas olin, että mitään ei sattunut noiden pitkien työmatkojen aikana.
Olen lapsesta saakka valvonut pitkään ja mitä oletettavimmin olen luontaiselta rytmiltäni iltavirkku. Usein hyvät ideat lauluihini syntyvät illalla tai yön pimeinä tunteina. Myös muusikon työ itsessään on pitkälti iltapainotteista. Yhteiskunta pyörii suurimmaksi osaksi kuitenkin aamuvirkkujen rytmin ympärillä, ja minua jännittää esimerkiksi...
Tämä on ensimmäinen blogini Suomen Unettomat ry sivulle. Kirjoitan omaa kokemustani unettomuudesta. Siihen rohkaisi nyt se, että eräs toimittaja otti yhteyttä ja haastatteli minua aiheesta.