Minnan vertaistarina:

Olen lapsesta saakka valvonut pitkään ja mitä oletettavimmin olen luontaiselta rytmiltäni iltavirkku. Usein hyvät ideat lauluihini syntyvät illalla tai yön pimeinä tunteina. Myös muusikon työ itsessään on pitkälti iltapainotteista. Yhteiskunta pyörii suurimmaksi osaksi kuitenkin aamuvirkkujen rytmin ympärillä, ja minua jännittää esimerkiksi lääkäriin tai palaveriin aikaisin herääminen. Nukahtamiseen vaikuttaa tietysti myös myöhäinen luontainen ja opittu rytmini: jos menen tavallisesti nukkumaan noin kahdelta yöllä, on lähes mahdotonta nukahtaa kymmeneltä illalla.

Jännitän asioita, joista en tiedä etukäteen. Myös tulevan ja menneen murehtiminen valvottaa minua entisestään. Pahin valvottajani on kuitenkin ahdistus siitä etten nukahda.

Käsittelen säveltämässä ja sanoittamassa kappaleessani "Tuutulaulu" juuri tuota ahdistusta, jota nukahtamisen pelko aiheuttaa: nukkumaan meneminen alkaa tuntua ahdistavalta, kun tietää, että sängyssä vain pyörii eikä saa unen päästä kiinni. Itseään ruokkiva kierre on valmis. "Tuutulaulun" maailma muuttuukin siksi painajaismaiseksi. Lopulta laulun minä löytää kuitenkin sisäisen rauhan kamppaillessaan ahdistustaan vastaan. "Älä pelkää, pelkää, et painajaiseen jää, älä pelkää, pelkää, taas aamulla heräät", kuuluu kappaleen viimeiset sanat. Haluankin tuoda lauluissani esiin lohdullisia näkökulmia, jotka voivat rauhoittaa esimerkiksi nukkumaan mennessä.

Olen huomannut, että omia nukahtamisvaikeuksiani on helpottanut eniten myötätunto itseäni kohtaan. Voin esimerkiksi todeta itselleni, että on ok, etten pidä aikaisista herätyksistä. On ok, että joskus nukkuu vähemmän.

Myös huolipäiväkirjan kirjoittaminen on auttanut. Kun ennen nukkumaanmenoa kirjoitan tajunnanvirtana ajatuksiani ylös, eivät sängyssä murheet enää valtaa mieltä samalla tapaa. Olen myös huomannut, että erityisesti lukeminen ennen nukkumaanmenoa rauhoittaa minua. Kuitenkin älylaitteeseen lähes addiktoituneena ihmisenä on minun erittäin vaikeaa olla katsomatta puhelinta ennen nukkumaanmenoa. Siitä huolimatta, että tiedän sinisen valon piristävän ja häiritsevän unta. Olen yrittänyt ujuttaa myötätuntoa mukaan myös puhelimen käyttöön ja todeta, ettei sen käyttäminen ole kuitenkaan katastrofi ennen nukkumaanmenoa.

Muistan kun erityisesti lukioikäisenä nukuin kouluviikolla viidestä kuuteen tuntia yössä. Valvoin aina myöhään läksyjä tehdessä tai kavereiden kanssa netissä jutellessa, mutta kouluun piti herätä aikaisin. Nukuin aivan liian vähän sen ikäiseksi.

Olen lukenut lehdistä, että viivästynyt unirytmi on luontaista etenkin lukioikäisille nuorille. Koulutuntien alkamisen ajankohdan myöhäistämistä on tästä syystä julkisessa keskustelussa harkittu, ja Suomessa on tietääkseni ainakin yksi lukio, jossa koulupäivän alkaminen on siirretty eteenpäin puolella tunnilla.

Toivoisin jatkossa yhteiskunnalta vielä lisää joustoa, sillä keskuudessamme elää eri unirytmisiä ihmisiä. 

Myös kasvavat mielenterveysongelmat vaikuttavat herkästi nukahtamiseen ja unen laatuun. Itse olen kiitollinen siitä, että saan muusikkona pääsääntöisesti elää luontaisen unirytmini mukaista elämää. Mietinkin, voisiko tulevaisuudessa yhä useampi ihminen valita työaikansa luontaisen unirytminsä mukaan?

Teksti: Minna Tuuliainen Kuvat: Astrid Mannerkoski 

Seuraa Minnaa sosiaalisessa mediassa:
Instagram: @minnatuuliainenmusic 
Facebook: minnatuuliainenmusic

Katso tästä Minnan Tuutulaulu Youtubessa: