Kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä (CBT-I) suositellaan unettomuushäiriön hoitoon perusterveydenhuollossa

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (Palko) hyväksyi 15.12.2021 suosituksen  unettomuushäiriön hoidosta kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmillä (CBT-I) perusterveydenhuollossa. Suosituksen mukaan kognitiivis-käyttäytymisterapeuttiset menetelmät (CBT-I) kuuluvat kansalliseen palveluvalikoimaan nuorten ja aikuisten unettomuuden hoidossa kaikille unettomuushäiriön (ICD-10: F51 ei-elimellinen unettomuus) diagnostiset kriteerit täyttäville potilaille.

Palkon mukaan CBT-I on todettu vaikuttavaksi menetelmäksi unettomuushäiriön hoidossa ja sen haittavaikutukset ovat vähäisiä ja ohimeneviä. Pidemmällä aikavälillä unettomuushäiriön hoito CBT-I:llä voi tuoda kustannussäästöjä. Digitaalinen CBT-I on sekä kustannusvaikuttavaa että helposti saatavilla, mutta CBT-I:tä voidaan toteuttaa myös muilla tavoin. Potilaalle paras toteutusmuoto tulee arvioida hoidollisin perustein, on tärkeää ottaa potilaan yksilölliset mahdollisuudet ja toiveet huomioon toteutustavan valinnassa.

Unettomuus on lisääntynyt viime vuosikymmeninä ja pitkäaikaisesta unettomuushäiriöstä kärsii noin 12% suomalaisesta aikuisväestöstä. Unettomuus altistaa monille somaattisille ja psyykkisille sairauksille sekä pahentaa ja ylläpitää niitä. Pitkittyessään unettomuushäiriö lisää riskiä tapaturmiin, sairausperusteiseen työkyvyttömyyteen ja nostaa kuolleisuusriskin noin 1,5-kertaiseksi. Suositusten mukaan unettomuuden hoidon tulisi ensisijaisesti olla lääkkeetöntä. Tällä hetkellä unettomuuden lääkkeettömän hoidon saatavuudessa, saavutettavuudessa ja laadussa on Suomessa kuitenkin huomattavia alueellisia eroja. 

CBT-I koostuu kognitiivisista ja käyttäytymisterapeuttisista menetelmistä sekä rentoutuksesta ja psykoedukaatiosta. CBT-I voidaan toteuttaa yksilö- tai ryhmähoitona kasvokkain, etäyhteyksin tai digitaalisten sovellusten avulla. CBT-I-pohjainen hoito on usein lyhytkestoista ja sisältää n. 4 - 6 tapaamista. CBT-I soveltuu kaikille unettomuuden diagnostiset kriteerit täyttäville potilaille. Hoidossa on huomioitava samanaikaissairastavuus ja hoidettava unettomuutta muiden sairauksien rinnalla. Suosituksessa käsitellyt CBT-I:n menetelmät sopivat toteutettavaksi perusterveydenhuollossa. 

CBT-I:tä voivat antaa lisäkoulutuksen saaneet terveydenhuollon ammattihenkilöt. CBT-I:n käyttöönottamisen kustannukset ovat pääasiassa henkilöstön koulutuskustannuksia, jotka ovat Palkon näkemyksen mukaan kohtuullisia hyötyihin nähden eivätkä aiheuta suurta tarvetta henkilöstön lisäämiselle. Varsinkaan digitaaliset hoitomuodot ja ryhmämuotoinen CBT-I eivät aiheuta merkittäviä lisähenkilöstöresurssitarpeita.

Unettomuushäiriön tunnistaminen, arviointi ja tarpeen mukaan potilaan jatkohoitoon ohjaaminen porrasmallin mukaisesti kuuluvat unettomuushäiriön hyvään hoitoon. Palveluntarjoajilla tulee olla systemaattinen unettomuuden hoito- ja palveluketju, jossa kuvataan hoidon eteneminen, mutta myös se, minne potilas ohjataan tai lähetetään, jos CBT-I:stä ei ole riittävää hyötyä. Vaikuttavien menetelmien käytön vakiintuminen edellyttää, että palvelunjärjestäjällä on käytettävissä riittävä hoidon menetelmävalikoima, palveluntuottajilla on käytettävissään riittävä moniammatillinen hoitomenetelmien osaaminen ja että lääkkeettömiä menetelmiä unettomuuden hoidossa käytetään. CBT-I on osa terveydenhuollon menetelmiä ja hoito tulee kirjata potilasasiakirjoihin. 

Varsinaisen suosituksen ja sen taustamateriaalin löydät Palkon kotisivuilta, jossa on myös tiivistelmä suosituksesta ruotsiksi ja englanniksi. 
Palko toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä ja sen tehtävänä on antaa suosituksia terveydenhuollon menetelmien kuulumisesta julkisesti rahoitettuun terveydenhuoltoon.