Unettomuuden hoitoa kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmin (CBT-I)
Unettomuus on jonkin verran lisääntynyt viimeisimpien vuosikymmenten aikana ja koronapandemian aikana yhä useampi suomalainen on hakeutunut lääkärin vastaanotolle unettomuuden takia. Unettomuuden hoidolle näyttäisi siis olevan yhä enemmän tarvetta ja kysyntää.
Pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa tutkituimpia ja tehokkaimmaksi osoittautuneita hoitokeinoja ovat kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät (CBT-I, Cognitive Behavioural Therapy for Insomnia). Näiden menetelmien on todettu merkittävästi vähentävän sekä unettomuusoireita että niihin liittyviä päiväaikaisia oireita.
Mitä CBT-I on?
CBT-I:ssä yhdistetään erilaisia hoidollisia menetelmiä, joilla vaikutetaan unettomuuden jatkuessa kehittyneisiin unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin. Hoidon ytimen muodostavat käyttäytymisterapeuttiset ja kognitiiviset menetelmät. Käyttäytymisterapeuttisilla menetelmillä vaikutetaan unettomuutta ylläpitäviin nukkumistottumuksiin, joista keskeisimpiä ovat liiallinen vuoteessaoloaika, unirytmin epäsäännöllisyys sekä vuoteeseen ja nukkumistottumuksiin yhdistyneet negatiiviset assosiaatiot. Kognitiiviset hoitomenetelmät lisäävät keinoja unettomuutta ylläpitävän ajatuksellisen ja emotionaalisen ylivireyden käsittelemiseksi. Tällaisia unettomuutta ylläpitävä tekijöitä ovat edellisen tai seuraavan päivän asioista huolehtiminen sekä itse unettomuuteen liittyvät ajatukset ja tunteet.
Käyttäytymisterapeuttisten ja kognitiivisten menetelmien lisäksi CBT-I-hoidossa tyypillisesti käytetään yhtä tai useampaa rentoutus- ja/tai mindfulness-menetelmää, joka auttaa säätelemään vireystilaa. Myös edukaatio ja unen huollon ohjaus ovat osa kokonaisvaltaista CBT-I-hoitoa. Lisäksi on tärkeää muistaa, että unettomuuden hoidon onnistumisen kannalta keskeisiä ovat hyvä hoitosuhde, asiakkaan yksilöllisen tilanteen ja unettomuuden syiden kartoittaminen sekä aktiivisen hoitovaiheen jälkeinen seuranta.
Artikkelin kirjoittaja Heli Järnefelt on erikoistutkija, psykoterapeutti ja psykologian tohtori Työterveyslaitokselta.
Lue koko artikkeli Uniliiton kotisivulta.